Arvostettu tutkinto vai kirjekurssi?

Oikeustieteellistä koulutusta vaivaa resurssivaje. Kun oikeustieteellisen alan korkeakoulutusta viimeksi arvioitiin vuonna 2021, johtopäätökset olivat selviä. Opetusresursseja tulisi lisätä ja opiskelija-opettaja-suhdelukua parantaa. Tällä hetkellä opettajien suhteellinen määrä opiskelijoihin nähden on muita koulutusaloja huonompi ja vuorovaikutteista opetusta on liian vähän. Ryhmäkoot ovat suuria, eikä kurssisuorituksista saa palautetta. Opiskelijat huomaavat resurssivajeen istuessaan massaluennoilla, kaivatessaan ohjausta ON- ja maisterintutkielmia tehdessään ja saadessaan kurssipalautteena ainoastaan numeerisen arvosanan. Opiskelijoiden keskuudessa puhe oikiksen ”kirjekurssimaisuudesta” onkin lisääntynyt.

Samaan aikaan paine lisätä oikeustieteellisen alan aloituspaikkoja kasvaa uusien valtakunnallisten rahoitusmallien mukana. Keväällä 2024 hyväksytyt uudet rahoitusmallit perustuvat erilaisiin mittareihin, joiden avulla rahoitus jaetaan yliopistojen kesken tulosperusteisesti. Vanhasta poiketen rahoituksen kriteereihin lisättiin ensikertalaisten opiskelijoiden määrää koskeva indikaattori, ja tavoiteajassa suoritettujen tutkintojen merkitystä kasvatettiin entisestään. Käytännössä yliopistoja hyödyttää rahoituksesta kilpaillessaan lisätä sisään otettavien ensikertalaisten opiskelijoiden määrää sellaisilla aloilla, joilla opiskelijat suorittavat tutkintonsa ajallaan. Uusi rahoitusmalli kannustaakin yliopistoja nostamaan aloituspaikkojen määrää – erityisesti juuri oikeustieteellisessä, jossa opetuksen järjestäminen on halpaa ja opiskelijat yleisesti ottaen valmistuvat tavoiteajassa.

Juristien koulutustarpeita selvittänyt ohjausryhmä päätyi hiljattain julkaistussa loppuraportissaan siihen, ettei Suomessa ole pulaa juristeista. Selvitystyön aikana ilmeni, että työelämän tarpeet ja koulutusmäärät ovat tällä hetkellä tasapainossa. Oikeusministeriön hallinnonalan rekrytointihaasteisiin ohjausryhmä esitti ratkaisuksi alan vetovoimaisuuden parantamista. Selvityksen lopputulos onkin harvinaisen selvä. Suurille aloituspaikkojen lisäämisille ei ole tosiasiallista tarvetta – ellei tavoitteena ole kouluttaa työttömiä juristeja.

Aloituspaikkojen lisääminen olisi huono päätös sekä juristien työllistymisen että opetuksen laadun kannalta. Koulutusresurssien tulisi aina nousta vähintään samassa suhteessa aloituspaikkojen kanssa, mutta näin ei ole aiemminkaan käynyt juristikoulutuksen aloituspaikkoja lisättäessä. Aloituspaikkojen lisääminen ilman resurssien kasvattamista on puhtaasti leikkaus opetuksen laadusta ja johtaa kirjekurssimaisuuden lisääntymiseen. Suomen julkisen talouden vaikeassa tilanteessa, jossa kaikkien on osallistuttava säästötalkoisiin, ainoa kestävä ratkaisu onkin pitää aloituspaikkamäärät aisoissa.

On myös hyvä huomata, ettei juristikoulutuksen tarvitsisi olla näin halpaa. Opetus on kirjekurssimaista, koska sen laatuun ja opetustavoitteisiin ei panosteta. Edellä mainitusta loppuraportista selviää, että oikeustieteen maisterin tutkinnon kustannus on yliopistolle selvästi ylemmän korkeakoulututkinnon keskiarvokustannusta alhaisempi. Jos koulutus on arvostettu näin alhaiseksi, voi jo aiheellisesti kysyä, näkyykö tämä valmistuneiden juristien pätevyydessä?

Yliopistot päättävät aloituspaikoista ainakin muodollisesti itsenäisesti yliopistoautonomiansa puitteissa. Oikeustieteen opiskelijoiden liitto näkee kuitenkin todellisena riskinä, että yliopistot päätyvät lisäämään oikeustieteellisen aloituspaikkoja puhtaasti rahoituksellisista syistä, vaikka juristien lisäkouluttamiselle ei ole yhteiskunnallista tarvetta. Pienetkin lisäykset ovat pian suuria lisäyksiä, kun sama kaava toistuu vuodesta toiseen. Rahoitusmalli on jo herättänyt keskustelua
tiedekuntien johdossa, ja esimerkiksi Turussa yliopiston johto toivoo tiedekuntien nostavanensikertalaiskiintiöitään puhtaasti uuden rahoitusmallin vuoksi.

Rahoitusmalli ohjaa päätöksentekoa liikaa. Aloituspaikkojen määrän tulisi perustua kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon opetusresurssien rajallisuus ja alueellinen sekä valtakunnallinen työvoiman tarve.

Oikeustieteen opiskelijoiden liiton koulutuspolitiikkatiimi,
Niilo Peräaho, Kaapo Havuluoto ja Eelis Ojala

Lähteet

  • Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) arviointi oikeustieteellisen alan
    korkeakoulutuksesta
    https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_T0222_0.pdf
  • Lakimieskoulutuksen tarpeita selvittäneen hankkeen ohjausryhmän ”Juristien
    koulutustarpeet oikeudenhoidon alalla” -loppuraportti
    https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165797/VN_2024_44.pdf?sequen
    ce=1&isAllowed=y
  • Oikeustieteen opiskelijoiden liiton tavoiteohjelma
    https://www.oikkariliitto.fi/vaikuttaminen/tavoiteohjelma/

En värderad examen eller en korrespondenskurs?

Den juridiska utbildningen lider av resursbrist. När den juridiska högre utbildningen senast utvärderades 2021, var slutsatserna tydliga: undervisningsresurserna borde ökas och förhållandet mellan studerande och personal förbättras. För närvarande är den relativa mängden personal i förhållande till studenter sämre än inom andra utbildningsområden, och interaktiv undervisning är för knapp. Gruppstorlekarna är stora, och kursprestationer får ingen feedback. Studerande märker resursbristen när de sitter på massföreläsningar, saknar handledning för sina kandidat- och magisteravhandlingar och endast får ett numeriskt betyg som kursfeedback. Bland studerande har
samtalet om ”korrespondensliknande” juridikstudier ökat.

Samtidigt ökar pressen att utöka antalet nybörjarplatser inom den juridiska utbildningen, vilket följer de nya nationella finansieringsmodellerna. De nya finansieringsmodellerna, som antogs våren 2024, är baserade på olika indikatorer som fördelar finansieringen mellan universiteten på prestationsbaserade grunder. Till skillnad från tidigare har kriterierna för finansiering nu inkluderat en indikator för antalet förstagångsstudenter och ökat vikten av examina som avslutas inom målsatttid. I praktiken gynnar det universiteten att öka antalet förstagångsstudenter inom områden där studenterna tenderar att slutföra sin examen inom utsatt tid när de tävlar om finansiering. Den nya finansieringsmodellen uppmuntrar därmed universiteten att öka antalet nybörjarplatser – särskilt inom juridiken, där undervisningskostnaderna är låga och studenterna i allmänhet tar examen inom utsatt tid.

Styrgruppen som undersökte behovet av juristutbildning kom i sin nyligen publicerade slutrapport fram till att det inte råder någon brist på jurister i Finland. Under utredningen framkom att arbetsmarknadens behov och utbildningsnivåer för närvarande är i balans. För att hantera
rekryteringsutmaningarna inom justitieministeriets förvaltningsområde föreslog styrgruppen att göra branschen mer attraktiv. Resultatet av utredningen är ovanligt klar. Det finns inget reellt behov av en stor ökning av antalet nybörjarplatser – såvida målet inte är att utbilda arbetslösa jurister.

En ökning av antalet nybörjarplatser skulle vara ett dåligt beslut både för juristernas sysselsättning och för utbildningens kvalitet. Utbildningsresurserna borde alltid öka i minst samma proportion som
antalet nybörjarplatser, men detta har inte heller tidigare varit fallet när antalet nybörjarplatser inom juridikutbildningen ökats. En ökning av nybörjarplatserna utan ökade resurser är en ren nedskärning i utbildningens kvalité och leder till att utbildningen blir alltmer lik en korrespondenskurs. I det svåra läget för Finlands offentliga ekonomi, där alla behöver bidra till besparingsinsatserna, är den enda hållbara lösningen att hålla antalet nybörjarplatser under kontroll.

Det är också viktigt att notera att juristutbildningen inte behöver vara så billig. Undervisningen är korrespondensliknande, eftersom kvalitet och undervisningsmål inte prioriteras. Av den tidigare nämnda slutrapporten framgår att kostnaden för en magisterexamen i juridik är betydligt lägre för universitetet än genomsnittskostnaden för högre examina. Om utbildningen värderas så lågt, är det rimligt att fråga om detta syns i de utexaminerade juristernas kompetens?

Universiteten besluter åtminstone formellt själva om antalet nybörjarplatser inom ramen för universitetsautonomin. Juridiska studentförbundet ser dock en reell risk i att universiteten väljer att
öka nybörjarplatserna inom juridiken enbart av ekonomiska skäl, trots att det inte finns något samhälleligt behov av fler jurister. Även små ökningar blir snart stora ökningar när samma mönster upprepas år efter år. Finansieringsmodellen har redan väckt diskussion inom fakulteternas ledning, och exempelvis Åbo universitetets ledning hoppas att fakulteterna ska öka sina förstagångskvoter enbart på grund av den nya finansieringsmodellen.

Finansieringsmodellen styr beslutsfattandet för mycket. Antalet nybörjarplatser borde baseras på en helhetsbedömning som tar hänsyn till de begränsade undervisningsresurserna och arbetskraftsbehovet på både regional och nationell nivå.

Utbildningspolitiska gruppen inom Juris Studenters Förbund,
Niilo Peräaho, Kaapo Havuluoto och Eelis Ojala

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *